Miksaajan ylimääräiset kädet

Sain kaksi päivää sitten soiton tutulta kaverilta, joka pyysi apuani. Lyhyesti siis kokemuspalkalla miksaajan avuksi legendaariseen Belly musiikkiravintolaan. Suostuin välittömästi sillä mentaliteetilla, että vaikkei muuta palkkaa saa, niin ainakin saa aikaiseksi hyvän artikkelin.

Saavuin Bellyyn puoliltapäivin. Ensimmäisenä minut tutustutettiin henkilökuntaan kahvittelun merkeissä. Tämän jälkeen miksaaja kierrätti minut lavapäällikön kanssa ympäri rakennuksen, käyden läpi missä on mitäkin, niin varastot kuin hätäuloskäynnitkin. Lupauduin tämän kauniin lauantaipäivän ajaksi tosiaan töihin, sen kummemmin kyselemättä mitä työnkuvaani kuului.  Ensimmäinen tehtäväni oli, yllättäen, pestä esiintymislavan lattia. Tämän jälkeen toimenkuvani koostui tavaroiden, kuten miksauspöydän, kaiuttimien ja monitoreiden kantelemisesta ja siirtelystä. Sain miksaajalta lavakartan, jonka mukaan asettelin kaiuttimet. Monitorointi sai vielä odottaa, että illan esiintyjä saapuisi paikalle. Tässä vaiheessa kävimme läpi kaikkien kaappien toimintaperiaatteet ja tarkistimme varmuuden vuoksi vielä niiden toimivuuden. Täytyy kyllä sanoa, että Bellyssä on satsattu nimenomaan äänentoistoon hyvin suurella kädellä, ja tämä on varmasti joko tiedostettu tai tiedostamaton osa koko paikan puoleensavetävyyttä.

Illan pääakti saapui paikalle ja innokkaana vapaaehtoisena ilmoittauduin roudaamaan artistin tavaroita bussista sisään. Itse olen harrastanut kyseistä toimintaa ennenkin, joten ruista hauiksessa kyllä on. Siirryin roudauksen jälkeen hetkeksi takahuoneen tiloihin lepuuttamaan silmiäni, kun minulle ei ollut sillä sekunnilla mitään tehtävää. Havahduin kahdeksan maissa ja menin takaisin saliin. Tässä kohtaa iltaa kaikki artistin tavarat ja muut vipstaakit oli pystytetty ja artisti aloitti soundcheckin. Koska olin tilassa niin sanotusti ylimääräinen, hoidin kaikkia pikkutehtäviä, kuten johtojen lavalle viemistä ja sieltä pois tuomista, sekä toimin eräänlaisena tiedottajana miksaajan ja artistin välillä. Koin itseni jopa tarpeelliseksi. Soundcheckin aikana iski hetkellinen sähkökatkos, ja nopean selvityksen jälkeen selvisi että lähistöllä traktorin kauha oli osunut sähkötolppaan, jonka seurauksena yhden johdon liitäntä oli murtunut. Asia kuitenkin saatiin pikaisesti hoidettua (kiitos kaupungin työmiesten) eikä vastaavaa tilannetta ollut enää toistamiseen odotettavissa. Tämän episodin jälkeen pieni paussi, jonka jälkeen aloimme viimeisiin valmisteluihin ennen illan keikkaa.

Aikaisemmasta kokemuksesta musiikkitoiminnan suhteen oli luontevaa tarkistaa johdotukset ja kaiken toimivuus. Näissä hommissa tärkeää on tuplatsekkaus, eli se että kaikki varmistetaan kahteen kertaan. Tämä tuli tarpeeseen, sillä yhdessä johdossa ilmeni vikaa tarkistaessani sitä, kun sähkö kulki sen läpi katkeillen. Ei muuta kuin vaihtoon. Seuraavaksi kävin napsauttamassa yhtyeen vahvistimet stand by tilaan, eli kansankielellä lämpenemään, kun artisti astelikin jo lavalle. Seuraavan tunnin aikana seurasin esiintymistä täydessä tuvassa tekemättä juuri mitään.

Tässä vaiheessa muistin, että olisi täytynyt vaatia päivän toimista edes ruokapalkkaa. Olen nimittäin kuullut usealta erinäiseltä taholta että Bellystä saa laadukasta ruokaa, mutta täällä nyt ollessani olen onnistunut sivuuttamaan asian täysin. Metelistä ja kiireellisyydestä päätellen en uskaltanut mennä vaivaamaan miksaajaa asialla, vaan reteästi lähdin ruokalan puolelle tarkastelemaan tilannetta. Päädyin ostamaan yhden lämpimän kerrosvoileivän, joka oli todellakin hintansa arvoinen. Mieli olisi myös tehnyt tietysti ohrapirtelöä, mutta piru vie kun työajalla täytyy pitää vesilinja. Ei sillä, ettäkö sen kanssa olisi minulla koskaan ollut ongelmaa, mutta kun mieli tekee, niin se vain tekee mutta ei voi mitään. Artisti lopetti esiintymisensä ja olin valmiudessa menossa purkamaan laitteistoa lavalta. Näen kun miksaaja huitoo minulle kuin viimeistä päivää, ja juuri kun olen menossa lavalle, tajuan että yhtye palaa vielä encoren ajaksi lavalle. Tämän tajuttuani livahdin nopeasti pois alta, kerkiämättä koskaan onneksi edes lavalle asti. Vakavilta vahingoilta säästyttiin ja artisti kapusi lavalle soittaen pari kappaletta vielä encorena. Tämän jälkeen purku sai luvan kanssa alkaa. En tiedä syytä siihen että miksi, mutta purku kestää aina puolet vähemmän aikaa kuin kokoaminen. Kai se johtuu siitä että tullessa ei ole kiire, mutta lähtiessä haluaa vain pikaisesti kotiin nukkumaan. Näin se oli minullakin, ja pitkän sekä onnistuneen päivän päätteeksi kiitoksien ja ylistävien sanojen jälkeen oli mukava päästä nukkumaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *