Okei, suoraan asiaan. Jos etsit sellaista perinteistä, kliinistä fitness-opasta, jossa hymyillään salaattikulhon äärellä ja luvataan pyykkilautavatsa kahdessa viikossa, olet väärällä sivulla. Mä olen Fanny, ja mun filosofiani on vähän rosoisempi.
Belly.fi ei ole enää se sama paikka, jossa jonotettiin hikisinä perjantai-iltana tiskille tai kuunneltiin live-bändejä – vaikka se fiilis elää täällä yhä. Nykyään me hikoillaan eri syistä. Mutta rehellisesti sanottuna? Se sama intohimo, mikä täällä oli ravintola-aikoina, pätee myös treenaamiseen. Jos hommassa ei ole sydäntä mukana, se on vain pakkopullaa. Ja pakkopulla lihottaa.
Kuka ihmeen Fanny? (Ja miksi kuuntelisit minua)
Ennen kuin vedin treenitrikoot jalkaani ammatikseni, vietin aikaa aivan toisenlaisessa ympäristössä. Monet teistä saattavat muistaa Bellyn legendaariset illat ja sen, miten ruoka yhdisti ihmisiä. Itse asiassa oma kiinnostukseni fyysiseen suorituskykyyn ei alkanut kuntosalilta, vaan keittiön puolelta ja varastosta.
Oletteko koskaan kokeilleet nostella 25 kilon jauhosäkkejä hyllylle ahtaassa kylmävarastossa? Tai seistä jaloillanne 12 tuntia putkeen juosten portaissa? Se on funktionaalista treeniä parhaimmillaan. Kun sitten siirryin puhtaasti liikunta-alalle ja kouluttauduin Personal Traineriksi, toin tuon käytännönläheisyyden mukanani.
Mun asiakkaat on tavallisia ihmisiä. Osa on entisiä kanta-asiakkaita, jotka huomasivat, että ”hyvä elämä” oli alkanut kertyä liiaksi vyötärölle. Osa on nuorempaa porukkaa, jotka haluavat voimaa, eivätkä pelkkää ulkokuorta. Mä en usko siihen, että elämän pitää olla pelkkää parsakaalia ja kanaa. Ruokavalion pitää tukea elämää, ei rajoittaa sitä.
Fannyn ”Ei Rääkkiä Vaan Rytmiä” -Filosofia
Tässä kohtaa moni PT alkaisi luetella hienoja termejä metabolisesta adaptaatiosta. Unohdetaan ne hetkeksi. Treenamisessa on kyse siitä, miltä sussa tuntuu sen jälkeen, kun olet lopettanut. Jos olet niin rikki, ettet pääse vessanpöntöltä ylös kolmeen päivään, teimme jotain väärin.
Mä lähestyn liikuntaa samalla mentaliteetilla kuin hyvää keikkaa. Siihen tarvitaan alkulämmittely (soundcheck), kova ydin (itse setti) ja rauhallinen lopetus (encore ja valomerkki). Tässä on ne kulmakivet, joihin mun ohjelmat perustuu:
- Voima on kaiken perusta. En tarkoita, että sun pitää näyttää kehonrakentajalta. Tarkoitan sitä, että kun nostat maasta jotain raskasta, selkäsi ei sano sopimusta irti. Käytän paljon kahvakuulia ja vapaita painoja, koska ne opettavat kehoa toimimaan yhtenä pakettina. Koneet on jees, mutta ne eivät opeta tasapainoa.
- Sykkeen nosto ei vaadi juoksumattoa. Olen nähnyt liian monta ihmistä tuijottamassa seinää cross-trainerilla kuolema silmissään. Tylsyys tappaa motivaation nopeammin kuin maitohappo. Me tehdään intervalleja, käytetään battle rope -köysiä tai tehdään kuntopiirejä. Hiki tulee, mutta aika kuluu nopeammin.
- Liikkuvuus ei ole vain joogaajille. Jos et saa käsiä suoraksi pään päälle ilman, että selkä menee notkolle, meillä on ongelma. Jäykkä kroppa menee rikki. Piste. Jokaiseen treeniin kuuluu osio, jossa avataan niitä jumeja, joita toimistotuoli tai autonpenkki on aiheuttanut.
Bellyn historia musiikkipaikkana näkyy siinä, että mun treeneissä ei soi mikään hissimusiikki. Rytmi auttaa jaksamaan viimeiset toistot. Kun basso potkii, rautakin nousee kevyemmin.
Aloittelijan sudenkuopat – näihin olen nähnyt teidän putoavan
Olen tehnyt tätä hommaa vuosia, ja näen samat virheet toistuvan sykli toisensa jälkeen. Tammikuussa salit on täynnä, maaliskuussa on tilaa vaikka tanssia ripaskaa. Miksi? Koska jengi aloittaa liian kovaa.
Katsotaanpa niitä juttuja, jotka oikeasti ratkaisevat onnistumisen:
- Kalenteri on tärkeämpi kuin treeniohjelma. On aivan sama, onko sulla maailman paras ”Arnold Schwarzenegger Golden Era” -ohjelma, jos et ehdi salille. Mä suunnittelen treenit niin, että ne sopii sun arkeen. Jos sulla on 30 minuuttia kaksi kertaa viikossa, me tehdään niistä minuuteista tehokkaita.
- Varustelu ei korvaa tekemistä. Älä osta 200 euron nostokenkiä ennen kuin olet käynyt salilla kuukauden putkeen. Olen nähnyt kaapillisen käyttämättömiä sykemittareita ja trikoita. Kuluneet verkkarit ja t-paita riittää aluksi aivan hyvin. Keskity tekniikkaan, älä muotiin.
- Kipu ei ole mittari laadulle. ”No pain, no gain” on vaarallinen fraasi. Pieni lihasarkuus on ok, mutta terävä kipu nivelissä on merkki siitä, että teet jotain väärin. Jos olkapää vihloo punnertaessa, lopeta heti. Me etsimme poltetta lihaksessa, emme tuhoa nivelissä.
- Vaaka voi valehdella päin naamaa. Erityisesti naisilla nestetasapaino vaihtelee kierron mukaan rajusti. Ja kun alat treenata kovaa kuntosalilla, lihas sitoo nestettä korjaantuakseen. Paino voi nousta aluksi. Luota ennemmin mittanauhaan tai siihen, miten ne vanhat farkut istuvat jalkaan.
Syöminen – polttoaineta, ei uskontoa
Tämä on se alue, missä Belly.fi erottuu muista. Me rakastamme ruokaa. Terveellinen elämäntapa ei tarkoita, että et voisi koskaan syödä burgeria tai nauttia lasillista viiniä. Kyse on siitä kuuluisasta 80/20 -säännöstä.
Jos 80% ajasta syöt fiksua, ravinteikasta perusruokaa – lihaa, kalaa, kasveja, hyviä rasvoja – se loppu 20% ei kaada venettä. Olen nähnyt liian monen asiakkaan romahtavan ”cheat dayn” jälkeen ja heittävän hanskat tiskiin. Ei yksi huono ateria tee sinusta lihavaa, aivan kuten yksi salaatti ei tee sinusta laihaa.
Mun ravintovalmennuksessa ei punnita ruokia gramman tarkkuudella, ellei kyseessä ole kisaprojekti (ja harvoin on). Me opetellaan hahmottamaan annoskoot silmämääräisesti ja tunnistamaan nälkä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on yllättävän vaikeaa nykymaailmassa.
Miten pääset alkuun Fannyn kanssa?
Jos olet lukenut tänne asti, olet todennäköisesti oikeasti kiinnostunut muutoksesta. Hyvä. Ensimmäinen askel on myöntää, että tarvitset suunnitelman.
Mä teen paljon muutakin kuin huudan toistoja vieressä. Me katsotaan sun kokonaiskuormitusta. Jos nukut viisi tuntia yössä ja stressaat töissä, kova intervallitreeni on vihoviimeinen asia, mitä sun kroppa kaipaa. Silloin me tehdään huoltavaa, palauttavaa treeniä, kunnes saat unet kuntoon. Kortisoli on painonpudotuksen pahin vihollinen, ja sitä vastaan ei taistella lisäämällä stressiä.
Belly.fin henki on yhteisöllisyys. Siksi kannustan aina etsimään treenikaverin tai liittymään ryhmään. Kun tiedät, että kaveri odottaa salilla, kynnys jäädä sohvalle katsomaan Netflixiä nousee huomattavasti korkeammaksi.
Lopuksi pieni haaste: Ensi kerralla kun menet kauppaan, kanna ne ostokset kotiin koreissa, äläkä käytä kärryjä. Siinä on sun ensimmäinen ”Farmer’s Walk” -treeni. Arkiaktiivisuus on se salainen ase, jolla tulokset oikeasti tehdään.
Tervetuloa jengiin. Tehdään tästä hauskaa.