Rehellisesti sanottuna: jos katsot ulos ikkunasta marraskuisena tiistaina täällä Suomessa, ensimmäinen reaktio ei yleensä ole ”jes, lähdenpä lenkille”. Se on pikemminkin halu kääriytyä vilttiin ja tilata pizzaa.
Mutta me Belly.fi:ssä tiedämme – sekä entisenä ravintolana että nykyisenä hyvinvointisivustona – että nimenomaan se pizza maistuu (ja sulaa) paremmin, kun olet ensin käynyt haukkaamassa happea. Syysliikunta on lajina armoton mutta palkitseva. Se on se hetki, kun vaihdat Helsingin loskaiset kadut tai Espoon metsäpolut omaan tahtiisi ja annat keuhkojen tuulettua.
Monet muistavat Bellyn ajat, jolloin musiikki pauhasi ja ihmiset tanssivat hikeä pintaan yömyöhään asti. Vaikka tanssilattia on vaihtunut pururataan, periaate on sama: liike on lääke. Tässä artikkelissa ei hyssytellä, vaan katsotaan, miten syksystä otetaan kaikki irti ilman, että homma menee suorittamiseksi.
Miksi kylmä ilma on (oikeasti) ystäväsi?
Olen kuullut satoja kertoja väitteen, että kylmä ilma sairastuttaa. Höpöpuhetta. Virus sairastuttaa, ei viileä tuuli. Itse asiassa viileämpi ilma on monelle kestävyysurheilijalle nimenomaan se ”sweet spot”. Mieti nyt kesähelteitä: sykkeet pilvissä jo pelkästä kengännauhojen solmimisesta ja nestehukka vaanii nurkan takana.
Syksyllä, kun lämpötila tipahtaa sinne viiden ja kymmenen asteen väliin, keho toimii kuin jäähdytetty moottori. Se ei ylikuumene.
Yksi juttu, minkä olen huomannut vuosien varrella, on niin sanotun ruskean rasvan aktivoituminen. Kun keholla on vähän viileä, se joutuu tekemään töitä pitääkseen lämmön yllä. Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi palella tarkoituksella, mutta pieni nipistys poskipäissä tarkoittaa usein korkeampaa energiankulutusta verrattuna siihen, että juoksisit ilmastoidulla kuntosalilla matolla.
Lisäksi on se mentaalipuoli. Pimeys väsyttää, sitä ei käy kiistäminen. Valoisa aika lyhenee kuin pyy maailmanlopun edellä, joten jokainen minuutti luonnonvalossa on kotiinpäin. Olen huomannut, että jo puolen tunnin reipas kävely lounasaikaan pitää iltapäivän kooman loitolla tehokkaammin kuin kolmas kuppi kahvia.
Parhaat lajit syksyn selättämiseen
Kaikki liikunta ei toimi sateella. Kokeilin kerran ulkotennistä lokakuussa – en suosittele, jollet nauti liukastelusta. Tässä muutamia lajeja, jotka toimivat Suomen syksyssä oikeasti.
Polkujuoksu – anna mudan lentää
Unohda asfaltti. Syksyllä asfaltti on tylsä, harmaa ja kova. Metsässä homma muuttuu. Puut suojaavat pahimmalta tuulelta, ja maaperä on pehmeä nivelille. Polkujuoksussa parasta on se, että vauhti on pakko pitää maltillisena juurakoiden ja kivikkojen takia, jolloin syke ei nouse vahingossa liian korkealle.
Jos asut pääkaupunkiseudulla, esimerkiksi Keskuspuisto tai Nuuksio ovat syksyisin upeimmillaan. Ruska on jo ehkä maassa, mutta se tuoksu – se on yhdistelmä märkää sammalta ja maatuvia lehtiä. Se puhdistaa pään.
Maastopyöräily ja Gravel
Maantiepyörät on syytä laittaa talliin, kun lehdet alkavat liukastaa tietä, mutta leveämmät renkaat ovat elementissään. ”Gravel-pyöräily” on trendisana, mutta käytännössä se on vain soratieajoa, jota suomalaiset ovat tehneet iät ja ajat.
Lokasuojat ovat tässä lajissa pakkohankinta. Ilman niitä sinulla on se kuuluisa ”kuraraita” selässäsi ja hiekat niskassa ensimmäisen kilometrin jälkeen. Muista myös valot. Syksyinen ilta pimenee petollisen nopeasti, ja ilman kunnon valoja metsässä ajaminen on extreme-laji, jota en suosittele kenellekään ilman hyvää vakuutusta.
Sauvakävely (kyllä, luit oikein)
Naurakaa vain, mutta sauvakävely on yksi tehokkaimmista tavoista polttaa kaloreita ilman, että täytyy juosta. Kun otat yläkropan mukaan liikkeeseen, kulutus nousee helposti 20–30 % verrattuna tavalliseen tallaamiseen. Lisäksi sauvat antavat pitoa liukkailla lehdillä. Se on vähän kuin neliveto autossa: eteneminen on vakaampaa.
Varusteopas: Älä pukeudu kuin Michelin-ukko
Suurin virhe, jonka näen lenkkipoluilla vuodesta toiseen, on liika pukeutuminen. Ihmisillä on päällä paksut toppatakit, kun lämpömittari näyttää +8 astetta. Lopputulos? Olet hiestä märkä kymmenessä minuutissa, ja kun pysähdyt, iskee kylmyys.
Tässä oma filosofiani syyspukeutumiseen, joka on hioutunut yrityksen ja erehdyksen kautta:
Alin kerros on kaikki kaikessa.
Unohda puuvilla. Ihan oikeasti. Märkä puuvilla ihoa vasten tuntuu kylmältä rätiltä. Merinovilla on kuningas. Vaikka se maksaisi vähän enemmän, se on sijoitus mukavuuteen. Ohut merinopaita pitää lämpimänä vaikka se kastuisi, eikä se ala haista hieltä läheskään yhtä nopeasti kuin tekniset kuidut.
Välikerros säätelee lämpöä.
Tämä on se kerros, jota lisätään tai vähennetään. Fleece on hyvä, tai paksumpi villa. Ideana on sitoa ilmaa kerrosten väliin. Itse suosin liivejä – ne pitävät keskivartalon lämpimänä, mutta kainalot saavat hengittää.
Kuori suojaa, ei lämmitä.
Päällimmäisen takin tehtävä on vain pitää tuuli ja vesi loitolla. Sen ei tarvitse olla paksu. Jos sataa kaatamalla, tarvitset vedenpitävän kalvon (kuten Gore-Tex), mutta jos on vain tihkua, tavallinen tuulitakki hengittää paremmin. Mikään ei ole pahempaa kuin se ”muovipussi-efekti”, joka syntyy halvassa sadetakissa reippaillessa.
Pää ja kädet ratkaisevat.
Vaikka kroppa olisi kuinka lämmin, jos sormet ovat jäässä, lenkki on pilalla. Ohuet sormikkaat kulkevat mukana taskussa alkusyksystäkin. Pipo voi olla alkuun liikaa, mutta ”buffi” tai putkihuivi kaulassa on monikäyttöinen; sen voi vetää korville, jos tuuli yltyy.
Näkyminen on henkivakuutus.
Suomen syksy on pimeä kuin mörön takapuoli. Heijastinliivi ei ehkä ole muodin huipulla, mutta autoilija ei näe sinua mustissa trikoissa ja tummassa takissa. Piste. Nykyään on olemassa myös heijastavia takkeja ja trikoita, jotka näyttävät päivänvalossa normaaleilta, mutta loistavat auton valoissa kuin joulukuusi.
Palautuminen ja ravinto: Enemmän kuin pelkkää salaattia
Belly.fi:n historiassa ruoka on aina ollut isossa roolissa. Syksyllä keho kaipaa erilaista polttoainetta kuin kesällä. Kylmässä liikkuminen kuluttaa glykogeenivarastoja, ja lenkin jälkeen tekee usein mieli jotain lämmintä ja tuhtia.
Tämä on täysin ok. Syksy on juuresten ja pataruokien kulta-aikaa. Lämmin keitto tai uunijuurekset lenkin jälkeen lämmittävät kehoa sisältäpäin. Muista myös nesteytys. Viileässä ei tunne janoa samalla tavalla kuin helteellä, mutta hengitysilman kautta haihtuu yllättävän paljon nestettä.
Ja jos joskus lenkki jää väliin ja päädyt sohvalle hyvän kirjan kanssa, älä ota stressiä. Hyvinvointi on kokonaisuus. Syksy on armollista aikaa; ei tarvitse olla rantakunnossa, tarvitsee vain voida hyvin. Tärkeintä on, että ne lenkkitossut eivät pölyty kaapissa koko kautta. Käy ulkona, haista sateen jälkeinen ilma, katso ruskan värejä ja tule sitten sisälle lämpimään. Se on sitä parasta syysliikuntaa.
Haluatko lisää vinkkejä treenaamiseen tai terveelliseen syömiseen? Tutustu muihin artikkeleihimme terveysvinkeistä tai lue lisää painonhallinnasta syyskaudella.